Nyt on pari paivaa asusteltu Marquetissa ja mun kamppis saapui eilen tavaroidensa kanssa seurakseni. Orientaatiot ovat nyt ohitse. Nekin maksoivat 75 dollaria, enka saanu niissa mitaan uutta tietoa, silla esim. asensin itselleni sahkopostin ja ilmottauduin kursseille jo ajat sitten. Ainoa iloinen puoli oli se, etta orientaatiossa saimme lapparit itsellemme ja kampuksella on langaton netti. Tamahan siis tarkoittaa sita, etta aina kun olen kampilla, istun sangylla lappari sylissani.

Koska minulla ei ole omassa kannykassa yhtaan kenttaa (kaytan sita siis heratyskellona) kaytiin porukalla toissa paivana (kaksi mikkelilaista, Susanna ja Atte, seka Emmi) Walmartissa. Meinasin ottaa kyseisesta paikasta valokuvan, mutta en sitten kehannut alkaa leikkimaan niin turistia. Ostimme itsellemme prepaid puhelimet. Puhelin maksoi 10 dollaria ja siihen puheaikaa 120 min 20 dollaria. Ei paha diili, varsinkin kun helpottaa nyt huomattavasti saada ihmisia kiinni! Ostin myos fleeceviltin, hengareita, limukkaa (2l kokispullo makso 1,30 dollaria... FUU) ja vaha jotain ruokaa.

Eilen meilla oli englannin testi. Ekassa osiossa oli kuullunymmartamis-, luetunymmartamis- ja kielioppiosiot. Se meni ihan hyvin, silla maximipistemaara oli jtn 99 ja sain jotain 94. Luetunymmartamisosio oli aika perseesta ku jotku oli semmosia etta ne vaan piti paatella ja kaikki vaihtoehdot olivat sopivia. Noh, eipa siina. Toinen osio sitten oli esseen kirjotus. Siihen oli varattu tunti aikaa ja mun aiheena oli kirjoittaa kirje kaupungin paattajille, etta kayttaisko ne rahat joko urheiluklubiin vai kirjaston laajentamiseen. Minahan vanhana urheilijana paatin valita kirjoittaa kirjeen siita, etta urheiluklubi on parempi vaihtoehto. Koko testin ideana oli vissiin kattoa se, ollaanko me vaihtarit tarpeeksi hyvia englannissa. Kuulemma kaikki "paasivat" samaan enkun ryhmaan, joten ollaanko me kaikki hyvia vai tosi paskoja?

Testin jalkeen menin tosiaan kampille nukkumaan ja mun kamppis tuli sitte silla aikaa. Eipa siina, halasin ja jauhettiin vahan paskaa ja kattelin ku se purki kaverinsa kanssa tavaroita. He lupautuivat nayttaa mulle joskus Marquetin aluetta ja kierrella baareissa. Awesome! Naureskeltiin ja leikkiin kamppiksen Snuggiella, joka siis on viltti jossa on hihat. Ois voinu Walmartista ostaa semmosen, se oli tosi lammin! Noh, kuuden maissa Emmi tuli mun kampille ja lahettiin Susannan luo istumaan iltaa. Kaytiin porukalla kaupassa ja oli huippua ku saatiin tavarat semmoisessa paperikassissa. Hehehhehe.

Mentiin sitte siita Susannan kampille syomaan mozzarella- ja kanatikkuja seka juomaan viinia. Viini tosin ei ollu mitaan hyvaa tavaraa, mutta mita voisi olettaakaan viiden dollarin viinilta? Myohemmin seuraamme liittyi Susannan kamppis ja hanen poikaystavansa. He suostuivat kayttamaan meita paikallisessa baarissa, joka oli kylla niiiiin jenkkibaarin nakonen ja siella soi countrymusiikki. Join siella sitte Budweiseria, joka maistu vaha joltain Olvilta. Jossain vaiheessa iltaa tuli joku kanniaalio selittamaan, etta han osaa suomea. Sanoi muutaman sanan "suomeksi" mutta valitettavasti kukaan meista suomalaisista ei tiennyt sanaa. Herra ei suostunut lahtemaan, joten jossain vaiheessa kysyin herralta etta "Do you know the famous Finnish prhase "Painu vittuun?" " Emmi kaansi sen Susannan kamppikselle ja hanen poikakaverileen ja yhtakkia kaikki repes nauramaan. Herra selvasti huomas, etta meika hieman pilaili hanen kustannuksellaan. Onneksi han sitte tajus lahta.

Baaritiski

Seina oli koristeltu iha siististi

Jenkkilaisella oli hapsutakki. Voivv.

En tieda mita tanaan on ohjelmassa, mutta ainakin kamppis puhui etta se tekee mulle pancakeseja. Sita vartenhan tanne tultiinki, etta saan niita syoda. Opetin asken myos kamppikselle yhden suomalaisen kuuluisan sanan. Voitte sitte arvailla mika se on.