torstai, 17. toukokuu 2012

Oi Maamme Suomi

Nyt olen kaksi viikkoa asustellut täällä Suomessa ja yrittänyt saada aikaeroa tasottumaan. Kerkesin tuossa käydä Helsingissäkin katselemassa maisemia ja sillä aikaa oli tullut NMU:lta todistus arvosanoistani ja kaikki kurssit olivat menneet läpi ja vielä hyvällä arvosanalla. Kouluni tietääkseni hyväksyy kyseiset kurssit hyväksytty -arvostelulla, joka ei minua haittaa. Opintopisteitä sain jenkkilästä 16 ja Suomessa ne tuplataan, eli saan 32 op:tä, joka on juuri sopiva määrä Kelaa varten.

Kotimatka meni oikein rattoisasti. Sunnuntaina mun kämppis lähti kotia kohti ja kyllähän sitä piti itkut päästää, meidän molempien. Sen jälkeen kun meidän dorm alkoi olemaan hiljainen, aloin siivoilemaan kämppääni ja pistin musat soimaan. Illalla käytii Emmin ja Suen kanssa Subwayssa ja pian sinne tuli myös Jessica ja Kendra. Oli mukava hyvästellä nekin ennen kuin lähden. Illalla katsoimme Spooner Hallin loppuporukalla South Park elokuvan ja sen jälkeen olikin aika mennä nukkumaan. Herätyskello soi viideltä, kävin suihkussa ja tein loppusiivoukset, sillä kuudelta tuli meidän kerroksen RA (valvoja) tarkastamaan huoneen. Tarkastuksen ideana siis on se, että kun huoneeseen tulee seuraava asukas, on siellä mukavan siistiä. Taksikuski tuli hakemaan mua ja Emmiä puoli seiskalta ja siitä lähdimmekin sitten lentokentälle. Lentokentällä oli myös Susanna, saksalaisvaihtarit Corinna ja Stef, sekä japanilaisvaihtari Megumi. Meidän kaikkien lento oli menossa Chicagoon.


(Corinna ja Stef odottelemassa boardingia)

Kun pääsimme Chicagoon, söimme yhdessä ravintola-aamupalan (pekonia, paahtoleipää, munakasta). Kun ruuat oli syöty, hyvästelimme Susannan, Corinnan ja Stefin, sillä heidän kone lähti aikaisemmin kuin meidän. He lähtivät nimittäin tekemään road trippiä. Minä, Emmi ja Megumi jäätiin chillailemaan lentokentälle ja juteltii joutevia. Megumi lensi Chicagosta Tokioon ja meidän lento meni New Yorkiin.


(Megumi selitti jottain)


(Emmi oli mielissään, ku sillä oli brownies odottelemassa pussissa)


(Meikä oli mielissää ku otin medium kahvin.. ja kyllä, kieleni on turvonnut kielikorun takia)

Kun mun ja Emmin boarding alkoi lähestyä, soitin viimeiset puhelut jenkkikavereilleni. Tottakai meikän piti alkaa märsäämään siinä puhelimessa ja tunsin itteni niin nössöksi. Onneksi puhelimen toisessa päässäkin itkettiin ja toisteltiin "I love you and miss you so much" lausetta kilpaa. Pian lentomme lähtikin Chicagosta New Yorkiin. New Yorkissa meillä olikin vain tunnin odotus ja pääsimmekin väsyineinä Finnairin koneeseen ja pian se lähtikin lentämään kohti Helsinkiä. Kesti jonku aikaa tajuta, että lentoemännäthän tosiaan olivat suomalaisia. Taisivat ihmetellä, kun meikä välillä puhu niille englantia ja välillä suomea. Noh, sattuuhan sitä kelle tahansa.. I hope. Kahdeksan tuntinen lento meni mukavasti leffoja kattellessa. Jos olisin ollut fiksu, olisin nukkunut koneessa, mutta eihän meikä semmosta tajunnut kun on monta uutta elokuvaa odottamassa kattelemista.

Olimme Helsingissä puoli yhdeksän ja koneemme Ouluun lähti 13:45, joten meillä oli mukava odotus edessä. Koska saunalahden liittymä ei jostain syystä toiminut Jenkeissä, aloin samantien soittelemaan kaikille, että "HENGISSÄ OON!". Sen jälkeen menimmekin Emmin kanssa syömään leipää ja juomaan kahvia.


(Meikän kana-caesar-bagel. Hyvvää oli. Sisälsi kanaa, salaattia, aurinkokuivattua tomaattia, parmesania ja caesarkastiketta)

Kun loppujen lopuksi oltiin Oulussa hieman ennen kolmea, porukat tuli hakemaan mua ja kotona odotti siisti huone ja lämpimät karjalanpiirakat. Onnistuin pysymään hereillä peräti 30 tuntia, jonka jälkeen meikä sammahti samantien ja yöunet venähti noin 15 tunnin mittaiseksi.

Pakko kyllä myöntää, että vaihtokokemus oli aivan ihana ja mahtava. Suurin kulttuurishokki ehkä oli se, kun tulin takaisin Suomeen. Suosittelen kaikille, että lähtekää IHMEESSÄ vaihtoon. Ite en vaihtaisi tuota kokemusta yhtään mihinkään. Ainoastaan olisin pidentänyt Jenkkilän lukukautta, neljä kuukautta on aivan liian lyhyt aika. Sain paljon mahtavia kavereita, joita tietysti on ikävä. Onneksi nykymaailmassa meillä on Skype ja Facebook.

Kiitos ja kumarrus kaikille lukijoille. Tämä on viimeinen postaukseni tässä blogissa. Palautetta saa toki kirjoittaa, jos siltä tuntuu.

sunnuntai, 6. toukokuu 2012

Time to say good bye

Kaikki loppuu aikanaan, niin myos neljan kuukauden vaihto-opiskeluelama Jenkkilassa. Mukana lahtee hulluna tavaraa, paljon iloisia muistoja ihanista ihmisista, paikoista ja tilanteista, seka tietysti turvonneet silmat hillittomasta itkemisesta.

Vaikka tama viikko menikin aika moneasti baareillessa ja monta kertaa hyvasti sanoessa, teimme myos paljon muutakin. Kavimme katsomassa nimittain valmistujaisjuhlat, silla hyvin moni kaveri valmistui nytte. Olen erittain onnellinen ja tyytyvainen, etta kerkesin tutustua kyseisiin ihmisiin ennen kuin he valmistuivat.



Valmistujaiset siis oli tommosessa isossa urheiluhallissa ja siella sitte odoteltii, etta millo ne valmistuneet tulee niissa niiden vihreissa puvuissansa.



Pian sielta sitte alko tulemaan niita vihreapukuisia valmistuneita ja ne kaveli sitte omalle paikallensa



Oli aika komian nakonen sitte ku ne kaikki oli paassy omalle paikalle, kuinka paljon naky vihreaa. Kun valmistuneet paasi istumaan, alkoi puheet. Kun valmistuneille alettiin jakaa toikkareita, ni siina meni ehka se suurin aika. Piti kaya valilla ulkona, kun siina kesti niin kauan. Oiskohan koko valmistujaisjuhla kestanu 4h.


(Emmilla oli kivaa ku se luki valmistuneiden nimia ja loysi suomalaisia sukunimeja)


(Pakollinen kuva vaatetuksesta)

Kun juhla oli ohi, lahdimme Emmin ja Suen kanssa ravintolaan syomaan. Meika sitten paatti repasta samalla reissulla, etta "hahaa! Kaynpas ottamassa kielikorun". Eipa siina ku kaavakkeiden tayttoon ja pian sita olikin neula kielessa. Kyllahan se hieman kirpas ja piti pittaa Sueta kadesta kiinni, mutta hengissa viela ollaan. Illalla mentiinkin sitten katsomaan UpFrontiin bandia.

Tanaan sunnuntaina mun kamppis sitten lahti. Voi sita itkun maaraa mita meilta molemmilta lahti. Inhoan kaikista eniten sanoa heipat, varsinkin kun tietaa ettei valttis enaa ikina nae kyseista henkiloa. Me kuitenkin luvattiin toisillemme, etta me viela nahdaan. Jaahyvaiset oli pitkat, itkuiset ja nakattiin lappaa. Nyt istun yksin kampilla ja pitais alkaa siivoilemaan asuntoa seka pakkailemaan. Huomenna lahtee taksi klo 6:30 kohti lentokenttaa. Tiistaina meika onki jo takasi Suomessa, sita ennen reissu kuitenkin menee seuraavasti: Marquette - Chicago - New York - Helsinki - Oulu. Jos kaikki menee hyvin, olen Oulussa tiistaina klo 15. Seuraavaksi pakkailemaan.

Seuraava paivitys (kuinka meidan paluumatka meni) tuleekin koto-Suomesta.

torstai, 3. toukokuu 2012

Finals

Noni. Nyt on mukavasti finals week ohi (tai ainakin tenttien osalta) ja olo on enemman kuin helpottunut. Tiistain tentti meni hyvinkin penkin alle, silla kuumehoyryissa ei hirveesti tullu luettua. Enemmankin nukuttua kirja tyynyn alla toivoen, jos ne tiedot jotenkin maagisesti lentais mun aivoihin. Yllattaen niin ei ollutkaan kaynyt. Tiistaina paatettiin tyttojen kanssa, jos lahetaa kaymaan paikallisessa muutamalla, ihan vaan sen kunniaksi etta tentti oli ohi. Seuraamme lahti yllattavan paljon porukkaa ja oli kylla aivan mahtava meininki.


(Devon ja meika. Me ollaan niiin ihania, niinku aina)


(Business student, marketing and management major, Saara... and lovely Megumi)


(Spencer, Rob ja Sue)



(Mina, Emmi, Talen (silla on selvasti hauskaa) ja Chelsea)

Koska oli tiistai-ilta, niin baarissa ei ollut paljon ketaan. Laitettii musaa soimaan ja hoilattiin kaikki taysilla. Pari kertaa baarimikko tuli meidan kanssa ottaan tequilashottejakin. Ainiin, kokeilinpas semmoista erikoisuutta kuin tequilashotti ja sen peraan shotti suolakurkkumehua. Oli hyvin, hyvin, erikoinen yhdistelma.

Tanaan tosiaan oli tentti kahdeksalta aamulla ja suurinosa siitakin oli true/false kysymyksia seka monivalintaa. Meika teki tentin puolessa tunnissa ja sen jalkeen menin Starbucksiin istumaan ja nauttimaan vapaudesta. Tanaan sitten (uskoakseni) lahdetaan isolla porukalla juhlistamaan kesaloman alkamista ja sita, etta kaikki lahtee omille teillensa.

tiistai, 1. toukokuu 2012

Sicko part 2

Toissaviikonlopun lauantaina olin tosiaan Suen kanssa sillon patikoimassa ja mullahan ei tosiaan ollut mitaan kaulahuivia. Maanantaiyona sitten kaytiin kaverin kanssa kattomassa revontulia ja tahtia tuolla rannalla ja olihan se kylla natin nakosta. Omasta mielesta Suomen Lapissa kylla on paljon paremmat revontulet, vaikka ne natit oli taallakin. Kylma ilma kyllakin oli, vaikka talla kertaa oli perati pipo ja huivikin mukana. Tiistaina alkoi tuntumaan kurkussa jo hieman epamiellyttavalta, mutta ajattelin sen vain olevan flunssaa (tai oikeastaan toivoin, silla tammikuun angiina alkoi samalla tavalla). Keskiviikkoyona herasinkin sitten yolla siihen, kun mua paleli ihan hulluna ja tarisin aivan hulluna. Kaikkihan sen tietaa, etta siltahan se tuntuu kun kuume nousee. Kamppis kysy multa, etta onko kaikki ok ja tarvitsenko ylimaaraisen peiton. Totesin vaan siihen, etta "palelee ihan hulluna, kuume taitaa nousta. Jos millaan viittisit niin ottaisin sen mielellani". Pian mulla olikin siina kolme peittoa paallekkain ja silti tuntu, etta kuolen siihen kylmyyteen. Pian kuitenkin nukahdin ja aloin nakemaan unia. Pyorailin ihanassa ilmastossa ja pian tajusin olevani Kaliforniassa. Nauttiin auringonpaisteesta ja siita tilanteesta, etta olin Kaliforniassa ja vielapa pyorailemassa. Pian tunsin pienen kuumotuksen kasillani ja tajusin, etta hups, mullahan ei ole aurinkorasvaa. Minut tuntevat ihmiset tietavat, etta minahan en rusketu, vaan palan ja/tai saan pisamia. Ei mennyt kauaakaan, kun menin varjoon, otin peilin esiin ja huomasin mun ihon lahtevan irti isoina riekailena ja ihoani kuumotti aivan hirveasti. Herasin unestani ja hikoilin kuin pieni sika. Nakkasin yhden peiton lattialle ja yritin saada kuumuuttani hieman tasattua. Mukavaa, kuume siis laski. Heratyskello soi kuudelta, kavin suihkussa ja harjoittelin viela hetken aikaa minun ryhmapuhettani, joka oli kello kahdeksan aamulla. En tieda yhtaan miten se meni, mutta sarkylaaketta tuli otettua aika paljon ennen sinne mentya. Omasta mielesta sossotin ja yskin hirveasti, mutta Susannan mukaan se meni hyvin. Saa nyt naha. Olen ainakin tyytyvainen, etta se nyt on ohi.

Tostaina ajateltiin tyttojen ja Talenin kanssa lahtea Remiesiin ja Wooden Nicklesiin vietttamaan iltaa. Ajattelin, etta "samahan tuo, vahan sarkylaaketta naamaan ni aivan hyva". Sue, Talen ja kamppikseni Devonin kanssa taalla aloteltiin (tai no ne alotteli ja meika chillaili chillisti meikkaillessa.. ja taistelin vaatekriisin kanssa). Pian kuitenkin paastiin lahtemaan. Matkaan lahti Sue, Talen, Emmi, Devon, Megumi ja meidan kannikuskimme Chelsea.


(vasemmalta oikealle: Sue, Megumi, Emmi, mina, Devon ja Chelsea. Talen otti kuvan ni sen takia sita nyt nay)


(Meikan jattipaa, Emmi ja Megumi)

Kun olimme juoman tai pari saaneet kitattua alas, Chelsea lahti viemaan meita sitten Wooden Nicklesiin, meidan niin kutsuttuun paikalliseen baariin.


(tyttovoimaa vasemalta oikealle: Emmi, Chelsea, Sue, Megumi, mina ja Devon. Talen taas kameran takana)

Olin jossain vaiheessa jattany mun kameran muiden kiusattavaksi ja Sue oli kuvannut sitten salaisen jaahyvaisvideon mulle. Siina oli Chelsea, Talen, Megumi, Sue ja Devon jotka sanoivat hyvastit kaikki omalla tavallaan. Meinas tulla vahan tippalinssiin kun sen katsoin. Voi etta, mulla tulee hirvia ikava kaikkia.

Perjantaina herasin yhdeksan aikaan hirveeseen kuumeeseen ja kurkkukipuun. Laitoin kaverilleni Kendralle viestia, etta olisiko mahdollista etta han veisi minut laakariin. Menikohan siina tunti, niin han jo soittikin "ala tulla pihalle". Eipa siina sitte ku lekurille kertomaan ongelmista. Kuumetta oli noin 39 ja kurkku oli turvonnu. Lekuri teki pari testia ja molemmat oli negatiivisia. Maaras kuitenkin jonkun pika-antibioottikuurin (5pv), joka maksoi 25 dollaria. Loppupaiva menikin nukkuessa ja valilla kun sain silmat auki, niin katsoin leffaa.

Lauantaina olo alkoi tuntumaan hieman ehka paremmalta, tai ainakin halusin kuvitella niin. Koska illalla oli niin sanotusti good bye party,  paatimme lahtea UpFrontiin kuuntelemaan 80's coverbandia isolla Spoonerporukalla. Meita oli niin iso porukka, etten viitti edes nimia alkaa luettelemaan. Iso taksi kuitenki piti tilata. Baari oli ihan taynna, vaikka menimme sinne jo ennen puolta 11. Bandi siella soittelikin ja voi, etta ne oli huipun nakosia. Niilla oli kuule semmoset lateksihousutki jalassa.


(laulaja ja kitaristi. Taustalla naky aina kyseisen biisin musavideo)

Koska meidan kaveri Shane oli liian paissaa ja se potkittiin baarista ulos, paatimme vaihtaa sitte blue loungeen (joka on semmoisen tanssibaarin ylakerrassa). Ostin siella kolme drinkkia, kaks long island ice tea (mulle ja Devonille) ja kaverille Gin & Tonicin. Kolmen drinkin yhteishinta: 13 dollaria. Siis WTF. Shane halus sitte jossain vaiheessa kayda ulkona vaha hengittelemassa ulkoilmaa ja meikahan sitte lahti mukaan. Jatka vahan hoiperteli siina ja meika sille etta "pystytko nyt feikkaamaan, etta oot selvinpain jotta paastaan takasi sisaan?" -joo joo-. Meika avaa oven ja portsari samantien huutaa Shanelle, etta "hell no! You're not coming in!" Meinas alkaa vaha naurattaa. Shane vaan arahti, etta "no en ois halunnu tullakkaa sisaan" ja lahti sitte pois. Meika lahti takasi sitte baarii ja kerroin muille mita tapahtu. Paatettii sitte Devonin ja Chelsean kanssa lahta takasi UpFrontiin kuuntelemaan sita ihanaa kasaribandia, ja oli muutes hyva veto. Se laulaja kosketteli mun hiuksia, iski silmaa ja kosketteli kaikkien kauniiden naisten kasia, jopa minun. Hahaa. Kun ne piti paussia ni se laulaja tuli kysymaan mun nimea ja mika meininki mulla on. Vaihdettiin muutama sana ja sen jalkeen se kysy onko mulla toivebiisia. Sanoin vaan, etta "voitko soittaa C'moon Eileen" -joo! me soitetaan se seuraavaksi-


(Oltiin tosiaan eturivissa ja Devon omassa elementissaan)


(laulaja peruselementissaan)

Oli kylla huippua. Kahden maissa lahdettiin pois ja saatiin kyyti meidan kaverilta Kevinilta. Aamulla herasin taas puoli kuolleena, soitin Kendralle, etta aika lahtea laakariin. Kurkku oli taynna valkosta mommoa ja laakari anto kylla kunnon mommot meikalle. Tassa kuva mun kurkusta, jos nyt saatte edes selvaa siita.



Positiivisena puolena on se, etta mommot toimii nytte ja olen taas elavien kirjoissa, pystyn perati syomaan.

Viimeinen vk-loppu menossa ja vahan itkututtaa, varsinkin kun oon kattonu noita videoita mita ollaan tehty viime aikoina. On nama ihmiset kylla niin ihania.

sunnuntai, 22. huhtikuu 2012

Hiking

Lauantai meni aika rennoissa merkeissa. Kavin kaverin kanssa lounaalla ja soin caecar salaatin ja voi helvata ku se oli hyvvaa. Ei kylla jaany lautaselle mitaan. Kolmen maissa mulla sitte oli tapaaminen mun ryhman kanssa, kun ensi viikolla on suullinen esitys ryhmatyosta. Kaytiin powerpoint lapi ja mita kukakin sanoo. Eipa siina kauaa menny, joku tunti, eika kaikki ees ollu paikalla :-D Koska oli niin natti ilma, niin ajattelin etta lahtisin kappailemaan ulos ja ottelemaan kuvia Marquetti-alueesta. Kerroin ideasta Suelle ja han ehdotti, etta lahetaan vaeltelee.. kun han niita paikkoja tietaakin. Noh, mika siina.. eihan se mua haitannu etta sais seuraa.


(Nakyy koulurakennus nimelta New Sciences)

Paastiin sitte jossain vaiheessa metikosta rammittya tommoselle polulle. Ei me kylla koko aikaa sita polkua kavelty, leikittiin seikkailijoita.




(loydettiin tammonen pieni puro)

Lahdettiin sitte kappailemaan yha korkeammalle ja korkeammalle, jotta saisin parempia kuvia. Paastiin sitte jossain vaiheessa jollekki isolle kukkulalle ja paatettiin pitaa pieni hengahdystauko ja syotiin appelsiini puoliksi.


(Sue ja appelsiini)

Kun appelsiini oli syoty ja vedetty henkea, jatkettiin matkaa. Edempana kuulemma oli viela korkeampi kukkula, josta sais parempia kuvia. Hieman vahan pelotti, kun meika tosiaan pelkaa korkeita paikkoja.


(tuommonen oli sitte edessa ja sen paalle piti paasta)

"Saara, I don't want to scare you, but we are climing up" Eipa sitte siina. Paskana oleva polvi ei kylla hirveesti arvostanu ku piti apinakiiveta raivolla ja asettaa painoa siihe. Oli kylla kadet kovilla, kun piti ittea vettaa ylos. Oli kylla voittaja olo, kun loppujen lopuksi paasi ylos. Piti ihan high fivet vettaa Suen kanssa. Puolessa valissa kylla tuota kukkulaa jaadyin enka saanu liikuttua mihinkaan. Sue vaan siihe, etta "ala kato alas". Eipa siina sitte ku katse ylos vaan ja miettimaan miten helvata sita paasis jatkamaan. Piti vahan aikaa rauhotella ittea ja jatkaa. Kun paastiin sitte ylos, ni piti jatkaa viela apinakiipeilya semmosille tosi isojen kivien luo. Siellahan meika jaaty kylla ihan taysin kun katsoin vahingoss alas. Jalat alko tarisee enka saanu liikutettua niita mihinkaan. Sanoin Suelle vaan, etta -If I'll die, I will kill you-. "I didn't know you are afraid of hights!" -well, now you do!-

Noh, nakymat oli sen arvoisia.


(alla niita isoja kivia ja sitten maistemaa. Ihan jees, vai mita mielta olette?)

Oltais muuten menty kattelee ja tutkailee noita kivia lissaa mutta meikaa skitsotti ihan hulluna, eika jalat oikein alkanu mua, niin mentiin sitten koulun MarketPlaceen syomaan. Soin salaattia, riisia ja hapanimelapossua. Oli kylla hyvvaa, varsinki tommosen patikoimisen jalkeen. Kahdeksan maissa olin kampilla ja aloin sitte korjailee meikkeja, paatettiin nimittain tyttojen kanssa lahtea viihteelle. Puoli kymmenen maissa kamppikseni kanssa lahdettiin Woodlandiin kahden oluen kanssa, jotta voitais pelata juomapelia.


(kuvassa Emmi, Corinna (saksalaisvaihtari), Devon (meikan kamppis) ja Suski)

Kun olimme muutamat kierrokset pelanneet juomapelia, lahdimme perinteiseen UpFrontiin kuuntelemaan bandia. Bandi oli aivan uskomattoman hyva ja meika vietti suurimman osan ajasta kylla tanssilattialla. Jossain vaiheessa muut halus lahta tanssibaariin, mutta mina ja Devon jaatiin bilettaa ja kuuntelee bandia. Meidan onneksi siella oli paljon Spoonerilaisia ja chillailtiin sitte niiden kanssa.


(Max Allen band)

.. musta tuntu etta tuo basisti flirttaili mulle.

Kun kello oli kaksi ja baari meni kiinni, lahdimme porukalla kavelemaan Spooneriin ja tottakai menimme Jimmy John'sin kaytta ostamassa leipaa, se oli kylla niin hyvaa! Matkalla kuitenkin nakkiin vanhan "tutun". Jaatiin juttelemaan vahaksi aikaa ja jutskailtiin siita, miksei enaa jutella. Se oli nimittain eka random tyyppi joka tuli mulle ja Emmille juttelee ekana koulupaivana. Todettiin vaan siina, etta pittaa teha jotaki ennen ku lahen takasi Suomeen. Sen jalkeen jatkoimme Devonin kanssa matkaa omaan huoneeseemme ja raivolla soimme leipamme.

Aamulla sitten herasin virkeana kuin peipponen ja kaytii Emmin ja Devonin kanssa syomassa. Tanaan pitais jottai kouluhommiaki muka vaantaa. Noh, kaksi viikkoa viela.