Viikko on taas hurahtanut viime paivityksesta. Viime viikolla oli niin paljon ohjelmaa, etten millaan kerennyt kirjoittaa blogiini ja kertoa kuulumisia, joten tasta tulee hieman pitempi paivitys jo pelkastaan kuvien kera. Viime viikko oli jonkinlainen Winter week ja joka paivalle oli jonkinlaista ohjelmaa.

Maanantaina oli semmonen Air band competition ja me paasimme sinne ilmaiseksi, silla se oli koulumme tiloissa ja kaikki NMU:n opiskelijat paasivat sinne ilmaiseksi naytamalla ID korttiaan. Istuunnuimme tyttojen kanssa (Emmi ja Susanna) ja pian jotkut opiskelijat alkoivat jakamaan semmosia kimaltelevia muovikoruja ilmaiseksi. Sain itselleni hommattua perati kolme, vihrea, violetti ja keltainen. En tieda mita ihmetta niilla tekee, mutta tulipahan nyt semmoisetkin korut hankittua. Meille myos annettiin semmoiset aanestysliput, jossa nakyi kaikki esiintyjat ja minka kappaleen he esittaisivat.



Kun kello oli seitseman, meille alkulammittelyksi esitettiin jonkinlainen tanssiesitys ja sen jalkeen esiintyi joukko tyttoja ja poikia a cappellana Lady Gaga:n Bad Romance. Se oli kylla erittain viihdyttava ja nopeasti paasi huutelemaan ja taputtamaan. Meika on jotenki aina niin fiiliksissa tommosissa tilanteissa, toivottavasti tyttoja ei nyt havettanyt, heh.



Air bandin ideana siis oli etta joukko opiskelijoita olivat valinneet kappaleen ja esittivat sen keksimalla jonkinlaisen tarinan siihen ymparille. He eivat siis itse laulaneet, vaan musiikki tuli play backina. Tuo kuvan esitys oli ehka mielestani hauskin. Valitettavasti en muista yhtaan minka kappaleen kyseinen opiskelijajoukko esitti.



Ylla olevassa kuvassa esitettiin Bon Jovin "Like a Prayer". Omasta mielestani esitys ei ollut kummoinen, silla esiintyjaa jannitti ihan hirveasti ja yleisesti ottaen esitys ei ollut kummoinen. Pisteita laski myos omissa silmissa se, etta yhtakkia he laittoivat jenkkilipun seinalle. Kummasti kyseinen teko sai raikuvat taputukset muilta, paitsi vaihtareilta. Mun suusta taisi paasta silloin, etta "Ei saatana". Onneksi kappale kuitenkin on aivan loistava, ni mieli pysyi korkealla. Esiintyjia oli noin kymmenen ja voittaja taisi olla se meikan lemppari, ainakin muistaakseni.

Tiistaina sitten oli luistelua, mutta me ei sitten mentykkaan. Tiistaina oli myos mun elamani eka tentti taalla, aineesta Organizational behavior and Management. Sain tanaan tietaa tulokset ja kai se lapi meni, ei meika oikein noista kirjainarvosteluista tieda mitaan.

Keskiviikkona
oli yhdessa koulumme ruokaloista (MarketPlace) Ice Age dinner. Olihan se pakko menna katsomaan millainen se semmoinen tapahtuma on. Ruokatila oli koristeltu erittain hienosti ja olihan siella kylla porukkaa. Ruokavaihtoehtoja ei tosiaan ollut niin paljon kuin normaalisti ja eipa tuo ruokakaan mitenkaan erikoista ollut. Ihan syotavaa, mutta ei niin hyvaa etta olisi mieleen jaanyt. Jotain pihvia se oli ja pottumuussia... taisin myos kasvisgratiinia ottaa. Jalkkarivaihtoehtoja oli ihan hirveasti ja meikahan rohmusi sielta sitten Creme Brulen nakoista herkkuja, joka loppujen lopuksi olikin vaniljavanukasta, jonka paalla oli vain tummaa sokeria. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Torstaina menimme tyttojen kanssa katsomaan Stand Upia. Rakastan stand upia ja olin innoissani, etta koulullamme jarjestettiin tammoinen tilaisuus, joka oli viela ilmainen. Tapahtumassa ei ollut laheskaan niin paljon porukkaa kuin AirBand kilpailussa, mutta anyway. Aluksi meille nelja nuorta miehen alkua esitti improa ja sen jalkeen ensimmainen koomikko alkoikin naurattaa meita. Nimea en nyt valitettavasti muista, mutta jutut pyorivat aikapaljon stereotypioissa ja rasistijutuissa. Kylla mua ainaki nauratti niin paljon, etta mahaan sattu.



Miespuolisella koomikolla olikin paljon harskimmat jutut. Aika monet jutut sai yleisolta "ooooh, no you didn't!!"-reaktion, myos minulta. Joissakin jutuissa oli ihan suu auki, etta EISSS. Yksi sen  fraaseista oli "Crying makes you look fat". Se myi semmosia t-paitojakin. En ostanu, jos sita mietit.



Stand Upin jalkeen minun ja Emmin kamppikset lahettelivat viesteja, etta lahetaan meidan lemppari baariin, Remie'siin. Tottakai me oltiin messissa, kun perjantai on tunnetusti vapaapaiva. Emmi ja Susanna meni taksilla ja mina paasin Devonin kanssa hanen kaverinsa kyydilla. Muutaman mutkan takia olimme baarissa vasta kahdeltatoista, mutta meikahan alkoi sitten ottamaan muita kiinni asenteella. Join muuten semmoisen shotin missa oli jekkua ja energiajuomaa. Alla olevassa kuvassa on se "shottilasi". Keskella on sita jekkua ja ymparilla on energiajuomaa. Se oli niin iso, etta se oli pakko juoda kahdella horpylla. Onneksi tykkaan jekusta, eika tarvinu irvistella.



Baarit yleensa menee kiinni taalla kahden maissa, mutta koska Remie'ssa oli niin paljon porukkaa, ni ne sulki baarin vasta vartia vaille 3. Eipa siina. Ulkopuolella sitten olikin joillakin humalaisilla miehilla vaittely meneillaa ja jostain kumman syysta mua alko naurattaa ihan hulluna. Totesinki siina kaveriporukassa, etta "tuleepa kotoisat oltavat". Perjantaina sitten vietinkin krapulapaivaa, eli en tehnyt mitaan.

Lauantaina menimme tyttojen kanssa ensin jaakiekkomatsiin (wildcats voitti 5-3) ja sen jalkeen lahdimmekin aika suorilta baariin nimelta UpFront. Se oli semmoinen mukava istumapaikka, josta tuli mieleen Oulun baari nimelta Vanha Paloasema. Siella oli tanssilattia ja bandi oli tekemassa soundcheckia. Kun bandi alkoi lopulta soittamaan, ni kyllapa alkoi kummasti tanssijalkaa vipattaa. Bandin nimea en muista, mutta se oli Chicagosta ja se soitti semmosta menevaa jazzia. Muutamassa valissa he soittivat muutaman coverbiisin, kuten Adelen "Rolling in the deep"





Jos oikein osaat etsia, niin naet minut ja Emmit katsomassa juuri kameraan tanssilattialta. Ilta ei mennyt myohaan, silla taisin olla kahden maissa jo kampilla ja meninkin aikalailla suoraan nukkumaan. Sunnuntaina herasin suhteellisen pirteana, mutta silti laiskuus voitti enka saanut hirveasti tehta kouluhommia. Aina ei voi voittaa.

Tanaan kattelimme Susannan kanssa noita New Yorkin juttuja ja arvaappa mita? Mepa lahetaan kattomaan esitysta Broadwaylle. Revippa siita. Oon jotenkin niin mielissaan tuosta Broadway-jutusta, silla se on ollu yksi semmoinen asia mika on ollu mun "pakko tehda ennen kuin kuolen" -listallani. Eipa enaa montakaan yota. Perjantaina tosiaan lahdetaan Kendran ja Jessican kyydilla Chicagoon, ollaan siella pari yota ja sunnuntaina sitte lahdetaankin New Yorkiin nauttimaan suurkaupungin vilskeesta.