Mikas sen parempaa kuin laittaa musiikit soimaan ja juoda lasillinen valkoviinia samalla kuin kirjoittaa blogia? Tama on mielestani ehka taydellisin rentoutuminen (jos nukkumista ei lasketa) minulle.

Eilen illalla kavimme tyttoporukalla kuuntelemassa "To write Love on her arms" luentoa, jonka ideana siis oli se, etta herra joka kirjoittaa kyseista blogia, tuli puhumaan meille. Blogissa kerrotaan erilaisia masennus- ja huumetarinoita, selviytymistarinoita. Ymmartaakseni. Ensin esiintyi mieslaulaja bandista nimelta Satellite. Sain kylmia vareita koko esityksen ajan (han esitti nelja kappaletta) ja jossain vaiheessa tunsin kuinka kyyneleet alkoivat kertymaan silmiini. Musiikkiesityksen jalkeen tuli semmoinen 30-vuotias mies kertomaan omista huumesekoiluistaan ja lopuksi totesi vain "siita on nyt kahdeksan vuotta ja olen ollut kuivilla siita lahtien". Luennon lopuksi meille naytettiin video ja se oli meikalle viimeinen pisara, meika alko itkemaan. Video oli yksinkertaisen kaunis.

Kun oppituntini tanaan loppui, kavelin kampilleni, aurinko paistoi ja mp3-soittimestani soi Michael Buble:n Feeling Good -kappale ja se sai vain minulle hymyn huulilleni. Aloin miettimaan sita, etta olen asustellut MIchiganin Marquetissa nyt kohta kuukauden (kolmen paivan paasta tulee kuukausi tayteen) ja totesin, ettei minulle ole tullut minkaanlaista kulttuurishokkia (tai jos on, niin en ole itse ainakaan sita mitenkaan tiedostanut). Aloin myos miettimaan edellispaivan luennon videota ja olin onnellinen siita, etta en ole tuntenut samanlaisia ahdistuksen oloja taalla kuin mita tunsin Kajaanissa. Muistan ne tunteet, kun tuntui etta maailma kaatuu paalle, eika kukaan ole auttamassa. Voin pitkasta aikaa sanoa, etta olen oma itseni ja onnellinen.

Kun paasin asunnolleni, Susanna tuli mun luo ja (yllatys yllatys) varasimme lennot seka hotellit New Yorkiin Spring Breakiksi. Sekin oli sinansa hieman yllatysveto, silla ajattelimme etta viettaisimme koko loman Chicagossa. Nyt suunnitelmissa on siis viettaa viikonloppu Chicagossa ja sielta sitte lahtea sunnuntaina New Yorkiin ja olla viikko sielta. Ajattelin, etta miksipas ei. Tanne asti kuitenkin ollaan tultu ja mikas sen parempaa kuin lahtea kaverin kanssa Nykiin katsomaan maisemia ja Manhattania? Rahaahan siella menee, mutta onneksi opintolaina on keksitty.

Ihana suunnitella tulevaisuutta, silla talla hetkella se nayttaa helvatan kirkkaalta.

Stars when you shine
You know how I feel
Scent of the pine
You know how I feel
Oh freedom is mine
And I know how I feel
It's a new dawn
It's a new day
It's a new life

And I'm feeling good