Paatettiin porukalla, etta lahetaan keilaamaan Marquetin keilahallille. Oli ainakin mukavaa vaihtelua perinteiseen maanantaipaivaan. Rajaton keilaaminen ja pizza (,jota sai syoda niin paljo ku jaksaa) maksoi noin 13 dollaria. Koska oon tilannu kenkia netista, niin tiesin heti mika mun kengan koko oli.


(Ne hienot keilauskengat. Meikalla oli koko 8,5)

Eipa siina ku pelaamaan. Meijan radalla oli vain kolme henkiloa: mina, Emmi ja Chelsea. Kun yhdella radalla pelaa kolme henkiloa, niin ei saa oikein silleen rauhassa olla ja syoda pizzaa kun piti kokoajan olla menossa keilaamaan.


(Emmi, Chelsea ja mina. Pizzaa tietysti lautasella, nom nom)

Pelattiin yhteensa kolme pelia ja meika voitti niista yhden. Kuten mulla aina menee keilaaminen niin, etta aluksi oon ihan huono, sitte paranee huomattavasti ja sen jalkeen menee taas huonosti, kavi myos nyt niin. Aamulla oli kylla ollut sulkapallotunti, joten mun oikea kasi ei oikein tykanny musta enaa loppuajasta.


(Vahan sumunen kuva, mutta kuvassa on Suski ja Chelsea. Siella alkoi hohtokeilaus meidan vikan pelin aikana)

Puoli kahdeksan maissa tosiaan tuonne mentiin ja kymmenen aikaan oltiin takaisin Spoonerissa. Kadet ja jalat oli kylla hieman kipeana tiistaina, mutta tiesipa etta on jotaki tehny. Keilaaminen on kylla aina hauskaa, vaikkei meika mikaan hyva siina olekkaan.