Kotimatka meni oikein rattoisasti. Sunnuntaina mun kämppis lähti kotia kohti ja kyllähän sitä piti itkut päästää, meidän molempien. Sen jälkeen kun meidän dorm alkoi olemaan hiljainen, aloin siivoilemaan kämppääni ja pistin musat soimaan. Illalla käytii Emmin ja Suen kanssa Subwayssa ja pian sinne tuli myös Jessica ja Kendra. Oli mukava hyvästellä nekin ennen kuin lähden. Illalla katsoimme Spooner Hallin loppuporukalla South Park elokuvan ja sen jälkeen olikin aika mennä nukkumaan. Herätyskello soi viideltä, kävin suihkussa ja tein loppusiivoukset, sillä kuudelta tuli meidän kerroksen RA (valvoja) tarkastamaan huoneen. Tarkastuksen ideana siis on se, että kun huoneeseen tulee seuraava asukas, on siellä mukavan siistiä. Taksikuski tuli hakemaan mua ja Emmiä puoli seiskalta ja siitä lähdimmekin sitten lentokentälle. Lentokentällä oli myös Susanna, saksalaisvaihtarit Corinna ja Stef, sekä japanilaisvaihtari Megumi. Meidän kaikkien lento oli menossa Chicagoon.
(Corinna ja Stef odottelemassa boardingia)
Kun pääsimme Chicagoon, söimme yhdessä ravintola-aamupalan (pekonia, paahtoleipää, munakasta). Kun ruuat oli syöty, hyvästelimme Susannan, Corinnan ja Stefin, sillä heidän kone lähti aikaisemmin kuin meidän. He lähtivät nimittäin tekemään road trippiä. Minä, Emmi ja Megumi jäätiin chillailemaan lentokentälle ja juteltii joutevia. Megumi lensi Chicagosta Tokioon ja meidän lento meni New Yorkiin.
(Megumi selitti jottain)
(Emmi oli mielissään, ku sillä oli brownies odottelemassa pussissa)
(Meikä oli mielissää ku otin medium kahvin.. ja kyllä, kieleni on turvonnut kielikorun takia)
Kun mun ja Emmin boarding alkoi lähestyä, soitin viimeiset puhelut jenkkikavereilleni. Tottakai meikän piti alkaa märsäämään siinä puhelimessa ja tunsin itteni niin nössöksi. Onneksi puhelimen toisessa päässäkin itkettiin ja toisteltiin "I love you and miss you so much" lausetta kilpaa. Pian lentomme lähtikin Chicagosta New Yorkiin. New Yorkissa meillä olikin vain tunnin odotus ja pääsimmekin väsyineinä Finnairin koneeseen ja pian se lähtikin lentämään kohti Helsinkiä. Kesti jonku aikaa tajuta, että lentoemännäthän tosiaan olivat suomalaisia. Taisivat ihmetellä, kun meikä välillä puhu niille englantia ja välillä suomea. Noh, sattuuhan sitä kelle tahansa.. I hope. Kahdeksan tuntinen lento meni mukavasti leffoja kattellessa. Jos olisin ollut fiksu, olisin nukkunut koneessa, mutta eihän meikä semmosta tajunnut kun on monta uutta elokuvaa odottamassa kattelemista.
Olimme Helsingissä puoli yhdeksän ja koneemme Ouluun lähti 13:45, joten meillä oli mukava odotus edessä. Koska saunalahden liittymä ei jostain syystä toiminut Jenkeissä, aloin samantien soittelemaan kaikille, että "HENGISSÄ OON!". Sen jälkeen menimmekin Emmin kanssa syömään leipää ja juomaan kahvia.
(Meikän kana-caesar-bagel. Hyvvää oli. Sisälsi kanaa, salaattia, aurinkokuivattua tomaattia, parmesania ja caesarkastiketta)
Kun loppujen lopuksi oltiin Oulussa hieman ennen kolmea, porukat tuli hakemaan mua ja kotona odotti siisti huone ja lämpimät karjalanpiirakat. Onnistuin pysymään hereillä peräti 30 tuntia, jonka jälkeen meikä sammahti samantien ja yöunet venähti noin 15 tunnin mittaiseksi.
Pakko kyllä myöntää, että vaihtokokemus oli aivan ihana ja mahtava. Suurin kulttuurishokki ehkä oli se, kun tulin takaisin Suomeen. Suosittelen kaikille, että lähtekää IHMEESSÄ vaihtoon. Ite en vaihtaisi tuota kokemusta yhtään mihinkään. Ainoastaan olisin pidentänyt Jenkkilän lukukautta, neljä kuukautta on aivan liian lyhyt aika. Sain paljon mahtavia kavereita, joita tietysti on ikävä. Onneksi nykymaailmassa meillä on Skype ja Facebook.
Kiitos ja kumarrus kaikille lukijoille. Tämä on viimeinen postaukseni tässä blogissa. Palautetta saa toki kirjoittaa, jos siltä tuntuu.
Kommentit