Perjantaina sitte herattiin siina kahdeksan maissa ja yhdeksalta Kendra ja Jessica tuli hakemaan meita heidan autollansa. Kyydissa oli myos heidan koiransa Sadie ja heidan ystavansa, jonka nimi oli myos Jessica. Kutsun hanta vaikka Jess:iski, jottei tule vaarinymmaryksia. Matka Marquetista Chicagoon kesti noin kahdeksan tuntia. Normaalisti se kestaisi seitseman, mutta koska meidan piti vieda Jess keskustaan, jouduimme ruuhkaan. Onpahan nytkin oltu oikeassa amerikkalaisessa liikenneruuhkassa. Kendra sanoi, etta syy oli siina, etta satoi hieman rantaa, niin ihmiset menevat paniikkiin. Vahan sama juttu kun Helsingissa “Lumi yllatti Helsingin!”. Kun jatimme Jessin keskustaan, kavimme hakemassa Emmin yhden Sarahin luota. Emmi oli tosiaan tullu bussilla Chicagoon ja Kenrdan kaveri kavi hanet sitten hakemassa juna-asemalta, silla han oli meita ennen perilla. Kun loppujen lopuksi paasimme Kendran aidin asunnolle, kello taisi olla yhdeksan illalla. Olimme siis matkustaneet 12 tuntia. Kendran aidin talo oli rakennettu joskus 1870-luvulla ja se oli kylla tosi komea talo. Tuli ihan semmonen “waaauuuu”-efekti.
Kendra esitteli meille koko rakennuksen ja siella oli kylla paljon pienia kaytavia ja perati kolme kerrosta. Talossa taisi asua meidan lisaksi nelja kissaa ja yksi maailman lutuisin koira nimelta King. Kun olimme asettuneet taloksi, laittaneet tavarat lattialle, paatimme lahtea syomaan. Koska meilla oli aivan hilliton nalka, otimme alkupalat. Mina ja Suski tilattiin alkupalaksi juustoranskalaiset, sitte otin paaruuaksi lihamurekepaninin. Sanonpahan vaan, etta oishan se pitany tajuta, etta Jenkkilassa kaikki on isoa.
Jaksoin syoda siita lihamurekeleivasta ainoastaan yhden leivan. Pakotin itseni kuitenkin ottamaan jalkiruuan. Otin lasten suklaapirtelon, silla se oli semmonen mukavan pieni. Koko summan hinnaksi tuli jotain 21 dollaria (alkuruoka, paaruoka, jalkiruoja ja juoma). Ei paha ollenkaan, vai mita mielta olette? Sen voin ainakin sanoa, ettei taalla paase laihtumaan. Kenda paatti sitten kertoa meille mukavan iltasadun ja sanoi, etta heidan talossaan kummittelee. Han kertoi muutaman jutun mita hanelle ja hanen kavereillensa on tapahtunu. Meikahan siita sitten skitsahti, silla pelkaan kummitusjuttuja ihan hulluna. Oon varmaan kattonu liikaa elokuvia. Koska meika nukku yksin omassa isossa huoneessa (Emmi ja Suski nukku yhdessa samassa sangyssa kaytavan toisella puolella), ni mua pelotti ihan hulluna. Sulkiin kaikki ovet silleen kunnolla, ettei niista varmasti kissat paasisi kulkemaan. Pian kuitenkin vessan ovi pamahti auki ja meikahan juoksi samantien tyttojen huoneeseen. Tyttoja hiema huvitti mun kaytos, mutta suostuivat ottamaan minut heidan huoneeseensa nukkumaan. Siirrettiin sitte mun sanky heidan huoneeseensa ja meika nukku erittain levolliset unet.
Lauantaina sitte herattiin Suskin kanssa siina kahdeksan maissa, ku Emmi teki jo hieman lahtoa Nykiin. Kendra ja Jessica aikoivat nimittain vieda Emmin lentokentalle. Kun tytot lahtivat, me Suskin kanssa alettiin aamutoimiin: juotiin kahvia, syotiin edellisen paivan ruokajamat ja meikkailtiin. Kendra ja Jessia tuli sitten takaisin siina yhdeltatoista ja lahdimme aikalailla suorilta sitte junalla Chicagon keskustaan. Junamatka maksoi 7 dollaria ja ostimme semmoisen vk-loppulipun. Syyksi oli tahan se, etta yhdensuunnan lippu olisi maksanut 6 dollaria, joten miksi emme olisi ostaneet sita vk-loppulippua, vaikkemme kaytakkaan sita sunnuntaina. Junamatka kesti noin 1,5h ja sen jalkeen jaimme juna-asemalle juomaan kahvit. Kun olimme sita mielta, etta olemme juoneet tarpeeksi kahvia, lahdimme kavelemaan SkyDeckiin. Mua jannitti ihan hirveasti, etta millanenhan paikka se on. Lippu sisaan maksoi 17,50 dollaria. Hinta tosiaan oli hieman korkeahko siihen nahden, etta menimme vain hissilla kerrokseen nro 103 ja paasimme katselemaan maisemia. Aluksi hieman jannitti kavella siihen lasikupuun, silla mun jalat tarisi ihan hulluna ja mun piti ottaa Suskista kiinni, jotta paasen siihen kunnolla. Pian kuitenkin totuin siihen ja paatin ottaa muutamat kuvat.
(mun ja Suskin jalat SkyDeskin lasikuvusta)
(ihan komiat maisemat sielta, vai mitas mielta olette?)
Kun olimme ottaneet tarpeeksi valokuvia, halusimme lahtea syomaan. Kendra vei meidat syomaan kuuluisaa Deep dish pizzaa. Koska hinnat olivat hieman hintavia, otimme Suskin kanssa medium pepperonipizzan puoleksi. Silla oli kylla myos kokoa, emmeka jaksaneet sita millaan kahdestaan syoda. Yritys oli kuitenkin kova. Jalkkaria emme ottaneet, silla tuntui etta ruokavauva yritti tulla mahasta lapi.
Kun olimme maksaneet laskun, lahdimme kavelemaan kuuluisan taideteoksen, Beanin, luo. Sita ennen kuitenkin piti poseerata Flamingon kanssa.
Kun poseeraukset oli tehty, pian Bean tulikin vastaan. Meika oli kuin pieni lapsi karkkikaupassa, kun olin niin mielissani. Kendra mulle jossain vaiheessa sanoikin, etta “teika tais olla aika mielissaan Beanista, ku juoksentelit kameras kanssa siella ympariinsa”. Minkas mina sille voin, etta se oli niin hieno. Piti ottaa kuvia joka kulmasta, yhteiskuvia Beanin kanssa ja tottakai, teinipeilikuvia.
Beanin jalkeen menimme katsomaan jatti-Marilyn Monroe patsasta, emmeka olleet ainoat jotka sinne meni. Hirvean monet halusivat ottaa yhteiskuvan patsaan kanssa. Itse en oikein tajunnut sita ideaaa, etta poseeraat patsaan jalan kanssa. Jokaisella tietysti omat mieltymyksensa. Pakko kylla myontaa, etta patsas oli kaunis.
Kun patsas oli nahty, lahdimme kavelemaan takaisin juna-asemalle, silla kello laheni jo puolta viitta ja junamme lahti puoli kuusi. Kavelimme sinne megavauhtia ja olimme juna-asemalla viiden maissa. Ostimme asemalta smoothiet (ite otin jonku pineapplejutskan) ja sitten menimmekin jo istumaan junaan.
Kun paasimme perille, menimme suorilta katsomaan elokuvan Project x Hollywood Palmiin. Hollywood Palm on siis semmoinen elokuvateatteri mihin mennaan istumaan, kattomaan leffaa ja syodaan samalla. Leffalippu maksoi 8 dollaria ja koska olimme viimeiset asiakkaat, jouduimme istumaan eteen. Pian tuli tarjoilija kysymaan mita halusimme tilata, ja otimme lasin kokista ja poppareita (maksoi 10 dollaria). Elokuva oli muuten ihan hyva, paitsi kun istuimme niin lahella, mulle tuli tosi huono-olo. Elokuvan jalkeen menimmekin takaisin Kendran aidin luo nukkumaan. Talla kertaa meika nukkui sitten Suskin vieressa.
Sunnuntaina herasimme sitten seiskan maissa ja lahdimme lentokentalle Kendran kyydittamana kahdeksan maissa. Kentalla olimme yhdeksalta, joten meilla oli mukavasti aikaa chillailla kentalla. Ostimme aamupalat Mc Donald’silta. Meika otti jonku mega-bagelin ja oli muuten hyvaa. Koneemme oli ajallaan ja aikalailla kaikki meni ongelmitta. Nyt ollaan Nykissa ja huomenna ois suunnitelmina lahta shoppailemaan. Tiistana on kuuden tunnin kierros keskustassa ja torstaina lahdemme katsomaan musikaalia Brodwaylle. Ootko kade?
Kommentit