Toissaviikonlopun lauantaina olin tosiaan Suen kanssa sillon patikoimassa ja mullahan ei tosiaan ollut mitaan kaulahuivia. Maanantaiyona sitten kaytiin kaverin kanssa kattomassa revontulia ja tahtia tuolla rannalla ja olihan se kylla natin nakosta. Omasta mielesta Suomen Lapissa kylla on paljon paremmat revontulet, vaikka ne natit oli taallakin. Kylma ilma kyllakin oli, vaikka talla kertaa oli perati pipo ja huivikin mukana. Tiistaina alkoi tuntumaan kurkussa jo hieman epamiellyttavalta, mutta ajattelin sen vain olevan flunssaa (tai oikeastaan toivoin, silla tammikuun angiina alkoi samalla tavalla). Keskiviikkoyona herasinkin sitten yolla siihen, kun mua paleli ihan hulluna ja tarisin aivan hulluna. Kaikkihan sen tietaa, etta siltahan se tuntuu kun kuume nousee. Kamppis kysy multa, etta onko kaikki ok ja tarvitsenko ylimaaraisen peiton. Totesin vaan siihen, etta "palelee ihan hulluna, kuume taitaa nousta. Jos millaan viittisit niin ottaisin sen mielellani". Pian mulla olikin siina kolme peittoa paallekkain ja silti tuntu, etta kuolen siihen kylmyyteen. Pian kuitenkin nukahdin ja aloin nakemaan unia. Pyorailin ihanassa ilmastossa ja pian tajusin olevani Kaliforniassa. Nauttiin auringonpaisteesta ja siita tilanteesta, etta olin Kaliforniassa ja vielapa pyorailemassa. Pian tunsin pienen kuumotuksen kasillani ja tajusin, etta hups, mullahan ei ole aurinkorasvaa. Minut tuntevat ihmiset tietavat, etta minahan en rusketu, vaan palan ja/tai saan pisamia. Ei mennyt kauaakaan, kun menin varjoon, otin peilin esiin ja huomasin mun ihon lahtevan irti isoina riekailena ja ihoani kuumotti aivan hirveasti. Herasin unestani ja hikoilin kuin pieni sika. Nakkasin yhden peiton lattialle ja yritin saada kuumuuttani hieman tasattua. Mukavaa, kuume siis laski. Heratyskello soi kuudelta, kavin suihkussa ja harjoittelin viela hetken aikaa minun ryhmapuhettani, joka oli kello kahdeksan aamulla. En tieda yhtaan miten se meni, mutta sarkylaaketta tuli otettua aika paljon ennen sinne mentya. Omasta mielesta sossotin ja yskin hirveasti, mutta Susannan mukaan se meni hyvin. Saa nyt naha. Olen ainakin tyytyvainen, etta se nyt on ohi.

Tostaina ajateltiin tyttojen ja Talenin kanssa lahtea Remiesiin ja Wooden Nicklesiin vietttamaan iltaa. Ajattelin, etta "samahan tuo, vahan sarkylaaketta naamaan ni aivan hyva". Sue, Talen ja kamppikseni Devonin kanssa taalla aloteltiin (tai no ne alotteli ja meika chillaili chillisti meikkaillessa.. ja taistelin vaatekriisin kanssa). Pian kuitenkin paastiin lahtemaan. Matkaan lahti Sue, Talen, Emmi, Devon, Megumi ja meidan kannikuskimme Chelsea.


(vasemmalta oikealle: Sue, Megumi, Emmi, mina, Devon ja Chelsea. Talen otti kuvan ni sen takia sita nyt nay)


(Meikan jattipaa, Emmi ja Megumi)

Kun olimme juoman tai pari saaneet kitattua alas, Chelsea lahti viemaan meita sitten Wooden Nicklesiin, meidan niin kutsuttuun paikalliseen baariin.


(tyttovoimaa vasemalta oikealle: Emmi, Chelsea, Sue, Megumi, mina ja Devon. Talen taas kameran takana)

Olin jossain vaiheessa jattany mun kameran muiden kiusattavaksi ja Sue oli kuvannut sitten salaisen jaahyvaisvideon mulle. Siina oli Chelsea, Talen, Megumi, Sue ja Devon jotka sanoivat hyvastit kaikki omalla tavallaan. Meinas tulla vahan tippalinssiin kun sen katsoin. Voi etta, mulla tulee hirvia ikava kaikkia.

Perjantaina herasin yhdeksan aikaan hirveeseen kuumeeseen ja kurkkukipuun. Laitoin kaverilleni Kendralle viestia, etta olisiko mahdollista etta han veisi minut laakariin. Menikohan siina tunti, niin han jo soittikin "ala tulla pihalle". Eipa siina sitte ku lekurille kertomaan ongelmista. Kuumetta oli noin 39 ja kurkku oli turvonnu. Lekuri teki pari testia ja molemmat oli negatiivisia. Maaras kuitenkin jonkun pika-antibioottikuurin (5pv), joka maksoi 25 dollaria. Loppupaiva menikin nukkuessa ja valilla kun sain silmat auki, niin katsoin leffaa.

Lauantaina olo alkoi tuntumaan hieman ehka paremmalta, tai ainakin halusin kuvitella niin. Koska illalla oli niin sanotusti good bye party,  paatimme lahtea UpFrontiin kuuntelemaan 80's coverbandia isolla Spoonerporukalla. Meita oli niin iso porukka, etten viitti edes nimia alkaa luettelemaan. Iso taksi kuitenki piti tilata. Baari oli ihan taynna, vaikka menimme sinne jo ennen puolta 11. Bandi siella soittelikin ja voi, etta ne oli huipun nakosia. Niilla oli kuule semmoset lateksihousutki jalassa.


(laulaja ja kitaristi. Taustalla naky aina kyseisen biisin musavideo)

Koska meidan kaveri Shane oli liian paissaa ja se potkittiin baarista ulos, paatimme vaihtaa sitte blue loungeen (joka on semmoisen tanssibaarin ylakerrassa). Ostin siella kolme drinkkia, kaks long island ice tea (mulle ja Devonille) ja kaverille Gin & Tonicin. Kolmen drinkin yhteishinta: 13 dollaria. Siis WTF. Shane halus sitte jossain vaiheessa kayda ulkona vaha hengittelemassa ulkoilmaa ja meikahan sitte lahti mukaan. Jatka vahan hoiperteli siina ja meika sille etta "pystytko nyt feikkaamaan, etta oot selvinpain jotta paastaan takasi sisaan?" -joo joo-. Meika avaa oven ja portsari samantien huutaa Shanelle, etta "hell no! You're not coming in!" Meinas alkaa vaha naurattaa. Shane vaan arahti, etta "no en ois halunnu tullakkaa sisaan" ja lahti sitte pois. Meika lahti takasi sitte baarii ja kerroin muille mita tapahtu. Paatettii sitte Devonin ja Chelsean kanssa lahta takasi UpFrontiin kuuntelemaan sita ihanaa kasaribandia, ja oli muutes hyva veto. Se laulaja kosketteli mun hiuksia, iski silmaa ja kosketteli kaikkien kauniiden naisten kasia, jopa minun. Hahaa. Kun ne piti paussia ni se laulaja tuli kysymaan mun nimea ja mika meininki mulla on. Vaihdettiin muutama sana ja sen jalkeen se kysy onko mulla toivebiisia. Sanoin vaan, etta "voitko soittaa C'moon Eileen" -joo! me soitetaan se seuraavaksi-


(Oltiin tosiaan eturivissa ja Devon omassa elementissaan)


(laulaja peruselementissaan)

Oli kylla huippua. Kahden maissa lahdettiin pois ja saatiin kyyti meidan kaverilta Kevinilta. Aamulla herasin taas puoli kuolleena, soitin Kendralle, etta aika lahtea laakariin. Kurkku oli taynna valkosta mommoa ja laakari anto kylla kunnon mommot meikalle. Tassa kuva mun kurkusta, jos nyt saatte edes selvaa siita.



Positiivisena puolena on se, etta mommot toimii nytte ja olen taas elavien kirjoissa, pystyn perati syomaan.

Viimeinen vk-loppu menossa ja vahan itkututtaa, varsinkin kun oon kattonu noita videoita mita ollaan tehty viime aikoina. On nama ihmiset kylla niin ihania.