Nyt iski. Sunnuntaina on sitten lähtö Helsinkiin ja ollaan Emmin kanssa siellä isäni serkun luona yötä. Maanantaina 9.1 klo 8 sitten lähtee lento Lontoon ja Chicagon kautta Marquettiin. Aloin kuuntelemaan Adelea (kuten otsikosta näkyy) ja tuli yhtäkkiä vähän suru silmään. Sisko sanoi mulle viime viikolla, että hänellä tulee aivan hirviä ikävä mua ja se ei voi nyt vammailla mun kanssa neljään kuukauteen. Sillon asia vaan nauratti ja taputin hänen olkapäällensä, että "noh noh, neljä kuukautta menee nopeasti" mutta jotenkin nyt iski kylmä todellisuus. Sisko kuitenkin on ollut mun tuki ja turva aina ja se, että lähden neljäksi kuukaudeksi toiselle mantereelle ilman hänen tuomaa tukea ja turvaa, olo on jotenkin... tyhjä. Onneksi kokemukset vahvistaa ja tiedän tulevani sieltä uutena ja vahvempana ihmisenä takaisin.

Kirjoitin tänään listan, jossa listasin mitä tarvitsen mukaan. Listasta tuli yllättävän pitkä ja toivon, ettei siitä jäänyt puuttumaan mikään sillä sen mukaan sitten pakataan matkalaukku neljäksi kuukaudeksi. Harmi, etten voi ottaa koko vaatekaappiani mukaan, vaan pitää miettiä vaatteet melkeinpä rakkausjärjestyksessä ja mitä vaatteita tietää käyttävänsä eniten. Huomenna kuulemma otetaan matkalaukku esiin ja pitäisi alkaa tekemään koepakkausta. HUH HUH. Näin se aika vaan vierähtää, enpä olisi uskonut.