Eilen sain tehda ja maistaa semmosia juttuja, jotka olivat olleet minun "pakko kokea Jenkkilassa" -listallani. Kamppakaverini teki tosiaan minulle pancakesseja. Se tosin oli semmoinen "lisaa vesi" valmiskombo, mutta kamppikseni mukaan pannukakkujen paistamiseen tarvitaan erikoistaitoja. Liekohan totta. Hetken aikaa mietin, etta onkohan ne hyvia silla ne nayttivat hieman epamaaraisilta. Jessica (kamppakaverini paras kaveri) teki minulle annoksen. Laittoi minulle kaksi pannukakkua, palan voita ja hulluna siirappia. Pakkohan se on myontaa, etta hyviahan ne oli! Tosin niin makeita, ettei niita paljoa pysty syomaan ja ilman siirappia ne ei maistuis millekaan.

Syomisen jalkeen lahdimme kolmestaan katsomaan Marquetin keskustaa ja he nayttivat minulle erilaisia liikkeita. Kavimme aika monessa hippiliikkeessa, mutta henkilokohtainen suosikkini oli liike, jossa oli hyvin hyvin hyvin paljon erilaisia suklaita. En ostanyt mitaan kaupoista, silla en jaksanut hirveesti ees katella. Joka liikkeessa oli tosi arhakkaat tuoksut, etta keskityin enemmankin siihen, etta selvian liikkeesta hengissa ilman migreenikohtausta. Kahden maissa totesin etta haluan nyt ruokaa ja sain viela paattaa mihin me mennaan. Noh, paikkahan oli TB, eli Taco Bell.

Otin semmosen kanaburritoannoksen, joka maksoi jtn 2,50 dollaria. Annokseen kuului Nacho-sipsit, mediumlimukka ja kanaburrito. Oli muutes sika hyvaa, harmi vaan etta se loppu kesken. Tosin sen jalkeen mahani oli juuri sopivasti taynna. Keskustelimme Taco Bellissa kolmestaan, etta mita tehdaan hiihtolomalla ja sain heidat innostumaan road tripista. Suuntana olisi ainakin kayda Detroitissa vaistelemassa luoteja ja sitten ainakin Chicago. Toivottavasti suunnitelma pysyy, silla se ois niin awesome!

Ruokailun jalkeen menimme Jessican kampille ja chillattiin siella aika myohaan. Jossain vaiheessa aukastiin viinipullo ja illalla jatkoimme matkaa baariin. Seuraamme pian liittyi Jessican tyttokaveri, Devonin kaverit Luke ja ... tytto jonka nimea en muista, Emmi + hanen kamppiksensa seka Sussu. Kamppikseni Devon osti kaljakannun kymmenella dollarilla ja saimme siita kolme henkiloa kaksi lasillista. (kuvassa on Devon, kamppikseni, ja hanen kaverinsa, jonka nimea nyt en muista)

(Kuvassa on Emmi, Susanna ja mina)

Vietimme iltaa jonnekin yhteen asti, silla baarit tosiaan menevat jo kahdelta kiinni taalla, ja odottelemmie taksia varmaan joku 20 min. Pian tulikin joku bussi, jonka kyytiin hyppasimme. Se jatti meidat aika kauas kampukselta, mutta onneksi meilla oli jalat jotka kantoivat. Kun paasimme Spooneriin hengissa, naytti naapureillani olevan asuntolabileet. Eipa siina, meikahan ilosena ja pirteana tyttona liityin heidan seuraansa ja nauratin miehia. Imitoin muun muassa gosbel-pastoria ja diivamaista tummaihoista naista. Voi sita kakatyksen maaraa. Varmaan joka 5min valein joku niista pojista sanoi mulle "You're so awesome!". Tarjosin herroille kaikki salmarini ja hehan siihen rakastuivat. Ilta jatkui myohaan ja sorruin keskustelemaan Shane-nimisen pojan kanssa politiikasta, uskonnosta ja USA:n presidenteista, vaikka lupasin isosiskolleni, etta niihin aiheisiin en puutu. Onneksi Shane oli kanssani kaikesta samaa mielta, joten ei tullu mitaan riitoja. Kuuden -seitteman aikaan sanoin, etta meen nukkumaan ja eipa siina, kun rojahdin omaan sankyyn mahdollisimman hiljaa, kun kamppis oli jo syvassa unessa.

Tanaan paiva meni aikalailla nukkuessa, paitsi viiden maissa jaksoin alkaa kattomaan amerikkalaista jalkapalloa telkkarista. Jaksoin katsoa kyseista urheilua about 1,5h. En tajunnut pelista yhtaan mitaan, mutta minkas mina sille voin. Ehka alan seuraamaan taalla jaakiekkoa tarkemmin.

Huomenna alkaa oikea koulu ja minulla on kahdeksalta aamulla sulkapalloa ja sen jalkeen englantia. Saapa naha kuinka mukavaa taalla sitten on. Harmi kun taalla asuminen ei voi olla pelkastaan hauskanpitoa.